Sök

Paavin paastoviesti: Jumala antaa meille vapautta ja toivoa Paavin paastoviesti: Jumala antaa meille vapautta ja toivoa 

Paavin paastoviesti: Jumala antaa meille vapautta ja toivoa

Paavi Franciscus kirjoittaa vuoden 2024 paastoviestissään, että kristittyjen tulee paastonaikana jättää taakseen alistavat kahleet ja orjuus. Paasto on armon aikaa, jolloin Jumala haluaa tulla meitä lähelle. Tänä vuonna 40 päivän pääsiäispaasto alkaa 14.2.

Juho Sankamo

Orjuudesta vapauteen

Paavi Franciscus aloittaa paastoviestinsä lainaamalla jaetta 2. Moos. 20:2: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.” Paavi korosti, että Jumalan viesti on aina viesti vapaudesta. Yllä oleva jae on Dekalogin, 10 käskyn alussa. Paavi korosti, että 10 käskyn kautta Jumala muokkaa voimallisella rakkaudellaan omaa kansaansa.

Autiomaa ensirakkauden paikkana

Usein me, näin paavi Franciscus kirjoittaa, tunnemme toivottomuutta ja päämäärämme, Luvattu maa, on hukassa. Tuntuu, kuin elämä olisi yhtä autiomaavaellusta. Paavi jatkoi muistuttamalla, että paastokausi on armon aikaa, jolloin autiomaasta voi tulla, profeetta Hoosean sanoin (Hoos. 2:16-17), meidän ensirakkautemme paikka. “Jumala muokkaa omaa kansaansa, hän auttaa meitä jättämään orjuuden kahleet taaksemme ja kokemaan Pääsiäisen, joka on siirtymä kuolemasta elämään. Niin kuin sulhanen, meidän Herramme vetää meitä taas luokseen, kuiskaten rakkauden sanoja sydämiimme.”

Missä sinä olet? Missä on sinun veljesi?

Paavi huomautti, että paasto ei ole abstrakti vaellus vaan hyvin konkreettinen vaellus. Ensimmäiseksi meidän tulee haluta avata “silmämme todellisuudelle”. Kun Jumala kutsui Mooseksen, hän ensimmäiseksi kertoi Moosekselle, että hän on näkevä ja kuuleva Jumala. Hän on nähnyt ja kuullut kansansa vaikerruksen. Paavi kysyykin: kuulemmeko me kärsivien ihmisten itkun, näemmekö me heidän hätänsä?

Paavi muistuttaa kahdesta hyvin keskeisestä kysymyksestä, jotka Jumala esittää ihmisille ihan Raamatun ensilehdillä: “Missä sinä olet?” (1. Moos. 3:9), ja “Missä on sinun veljesi?” (1. Moos. 4:9.) Faraon valta tarkoittaa välinpitämättömyyttä toisia kohtaan ja tänäänkin monet ihmiset elävät faraon hallinnan alla. Paavi kirjoittaa, että farao “tukahduttaa unelmat, peittää taivaan näkymän ja hän antaa ymmärtää, että tämä maailma, jossa ihmisarvoa poljetaan, ja jossa autenttisia siteitä rikotaan, on täysin muuttumaton.” Paavi huomauttaa, että farao “sitoo kaiken itseensä”, hän haluaa orjuuttaa kaikkia.

Paavi huomauttaa, että monet piispat, ovat korostaneet paljon, että meidän tulee taistella toivon puutetta vastaan. Tuo toivon vaje “tukahduttaa unelmia ja vaientaa sen hiljaisen itkun, joka kuuluu taivaaseen asti ja liikuttaa itse Jumalan sydäntä.” 

“Toivon vaje” on kuin nostalgiaa, jota israelilaiset tunsivat orjuutta kohtaan. Tuo toivon vaje halvaannutti heidät autiomaassa, niin että he olivat kykenemättömiä kulkemaan eteenpäin. Paavi huomauttaa, että “eksodus voidaan keskeyttää”. Tämä eksoduksen keskeytys näkyy paavin mukaan siinä, että tekniikan, tieteen, kulttuurin ja juridiikan kehityksestä huolimatta ihmiskunta haparoi taas kohti “epätasa-arvon pimeyttä ja konflikteja”.

Jumala ei halua alaisia, vaan poikia ja tyttäriä

Paavi Franciscus kirjoittaa, että paasto on kääntymyksen aikaa, vapauden aikaa. “Toisin kuin farao, Jumala ei halua alaisia vaan poikia ja tyttäriä.” Paavi korostaa, että autiomaassa meidän vapautemme voi kypsyä, niin ettemme enää halua langeta takaisin orjuuteen.

Paasto on aikaa, jolloin voimme pysähtyä rukoilemaan ja kuulemaan Jumalan sanaa. Voimme myös pysähtyä haavoittuneiden siskojemme ja veljiemme edessä, niin kuin Laupias samarialainen pysähtyi haavoittuneen ihmisen edessä. Paavi kirjoittaa: “Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäistä kohtaan ovat samaa rakkautta.” Paavi huomauttaa, että rukous, almujen anto ja paasto kuuluvat yhteen. Niissä on kyse samasta liikkeestä ja itsensä tyhjentämisestä. Niiden kautta heitämme epäjumalat pois elämästämme. Nuo epäjumalat ovat painavia taakkoja, joista on vapauttavaa päästä eroon.

Älkää paastotko tekopyhien tavoin vaan hymyillen

Paastoviestinsä lopussa paavi varoitti meitä paastoamasta tekopyhien tavoin, siten että muut näkisivät meidän surumielisen paastomme. (vert. Matt. 6:16.) Päinvastoin paavi kehottaa meitä paastoamaan iloisin mielin: “Antakaa toisten nähdä teidän iloiset kasvonne, vainuta vapautenne tuoksu ja kokea se rakkaus, joka tekee kaiken uudeksi alkaen siitä, mikä on pienintä ja meitä lähimpänä. Tämä voi toteutua meidän kaikissa kristillisissä yhteisöissämme.”

Uuden toivon ja luovuuden syntymä

Paavi toivookin, että levoton ihmiskunta voisi nyt paastonaikana huomata meidän kääntymyksemme, joka saa aikaan uutta toivoa ja luovuutta. Paavi päättää paastoviestinsä lainaamalla puhettaan, jonka hän piti viime kesällä Lissabonissa Maailman nuortenpäivillä: “Etsikää ja olkaa valmiita ottamaan riskejä. Tänä aikana me kohtaamme valtavia riskejä. Me kuulemme niin monien ihmisten vaikerruksia. Tosiaan kolmas maailmansota on hiljalleen käynnissä. Tästä huolimatta olkoon meillä rohkeutta nähdä maailmamme, ei niin kuin se olisi kuolinkouristuksissaan, vaan niin kuin se olisi syntymän prosessissa, ei lopussa, vaan historian uuden loistavan jakson alussa. Me tarvitsemme rohkeutta ajatellaksemme näin.”

Tämä on, paavi jatkoi, kääntymyksen rohkeutta, joka syntyy siitä, kun lähdemme pois orjuuden keskeltä. Paavi Franciscus toivottaa kaikille siunausta paaston vaellukselle, joka alkaa 14.2.2024.

03 februari 2024, 14:47