Paavi yleisaudienssissa: Luovu vihasta ennen kuin aurinko laskee

Juho Sankamo

Raivo tuhoaa ihmissuhteita

Vihan vallassa olevan ihmisen on vaikea kätkeä raivoaan, vaan tämä pahe purkautuu usein nopeasti ja näkyvästi, paavi Franciscus opetti. Paavi jatkoi todeten, että raivo purkautuu usein, ei niinkään sen aiheuttajaa vastaan, vaan jotain vastaantulevaa, huono-onnista uhria vastaan. “On miehiä, jotka pidättävät raivonsa työpaikalla, näyttäen olevansa rauhallisia ja hallittuja, mutta kotona heistä tulee sietämättömiä vaimolle ja lapsille.”

Paavi huomautti, että raivo on hyvin kokonaisvaltainen pahe: se voi viedä yöunet, se voi sokaista kirkkaan ajatuksen. Raivo tuhoaa ihmissuhteita, ja tämä pahe tulee usein ilmi siinä, että ihmisen on mahdoton hyväksyä toisen elämänvalintoja, jotka eroavat hänen omista valinnoistaan. Paavi selitti, että tämän paheen vallassa kaikki ajatuksen kirkkaus usein sumentuu.

Tee sovinto samantien

Paavi Franciscus opetti, että viha ei useinkaan lauhdu ajan myötä, vaan päinvastoin se saattaa vain kasvaa. Tämän vuoksi apostoli Paavali kirjoittaakin, että meidän tulee selvittää riitamme nopeasti. Meidän tulee pyrkiä sovintoon: “Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” (Ef. 4:26.) Paavi huomautti, että jos riitaa ei sovita ennen auringon laskua, yön aikana riitapukarit vain syventävät riitaansa.

Paavi korosti, että “kun ihmiset ovat raivon vallassa, he sanovat aina, aina, että se toinen henkilö on se ongelma. He eivät milloinkaan kykene näkemään itsessään mitään vikaa.” 

Elämässä joudumme tulemaan toimeen toisten syntisten kanssa

Oikeassa elämässä joudumme, näin paavi Franciscus opetti, tulemaan toimeen toisten syntisten kanssa. Paavi muistutti, että meillä jokaisella on selvittämättömiä asioita. Jokainen meistä on anteeksiannon ja anteeksipyynnön tarpeessa, paavi muistutti.

Pyhä kiivaus ei ole vihaista raivoa

Puheensa lopussa paavi Franciscus mainitsi pyhän kiivauden. Jeesus oli usein pyhän kiivauden vallassa (Mark. 3:5). Hän ajoi kauppiaat ulos temppelistä (Matt. 21:12-13). Kiivaus temppelin puolesta kulutti häntä. Jeesus ei kuitenkaan ollut vihan vallassa, eikä hän kehittänyt mitään vihaa toisia ihmisiä kohtaan. Paavi korosti, että elämän vääryyksien edessä on inhimillistä tuntea vihaa ja raivoa. Me emme saa kuitenkaan kehittää tuota vihaa sisimmässämme. Paavi totesi näin: “Meidän tulee erotella tarkasti: kiivaus, pyhä suuttumus, on yksi asia; raivo, joka on pahaa, on toinen asia.” Intohimot, paavi jatkoi, tulee suunnata, Pyhän Hengen avulla, hyvään, ei pahaan.