SUOMI

Vatikaanin deklaraatio: siunaus samaa sukupuolta olevien parien puolesta

Uskonopin dikasteria on julkaissut julistuksen (deklaraation) “Fiducia supplicans”, jonka paavi Franciscus on hyväksynyt ja allekirjoittanut. Julistuksessa annetaan katolisille papeille mahdollisuus siunata samaa sukupuolta olevia pareja ja avopareja. Siinä kuitenkin korostetaan, että siunaus ei saa olla liturginen siunaus, eikä sitä saa samaistaa tai verrata avioliiton siunaamiseen tai vihkimiseen. Oppi avioliitosta ei muutu eikä siunaus vahvista liittoa tai suhdetta.

JUHO SANKAMO

Julistuksen alussa todetaan, että tämä julistus “pitäytyy voimakkaasti kirkon perinteisessä opissa avioliitosta, eikä anna minkäänlaisen liturgista riittiä muistuttavan riitin tai siunauksen aiheuttaa hämminkiä.” Samaa sukupuolta oleville annettava siunaus ei koske liturgista ja sakramentaalista siunausta, jolla vahvistettaisiin heidän liittonsa, vaan kyse on siitä, että pappi antaa heille siunauksen osoituksena Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan. Siunaus välittää Jumalan armoa ja auttaa ihmisiä elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Julistuksessa korostetaan, että yleisen siunauksen saaminen ei ole riippuvainen ihmisen moraalisesta tilasta. Sen alussa viitataan jakeeseen Room. 5:8, ja todetaan, että Jumala siunasi meitä “kun vielä olimme syntisiä.”

Julistuksessa korostetaan (4), että avioliitto on “toiset poissulkeva, vakaa ja purkamaton liitto miehen ja naisen välillä, luonnollisesti avoin lasten syntymälle”. Vain tällaisessa avioliitossa “seksuaaliset suhteet löytävät luonnollisen, asianmukaisen ja täysin inhimillisen merkityksensä.” Julistuksessa todetaan, että “tässä kohdin kirkon oppi pysyy vakaana.” Kirkko ei saa antaa liturgista siunausta samaa sukupuolta olevien suhteille. Julistuksessa kuitenkin selitetään, että Raamatussa ja kirkon perinteessä siunausta ei pidä ymmärtää pelkästään liturgisessa mielessä, vaan on olemassa myös yleisempi siunaus. Ja tämä yleisempi siunaus voidaan ulottaa myös heille, jotka eivät elä kristillisen moraalin vaatimusten mukaisesti, mutta jotka kuitenkin haluavat Jumalan siunausta.

Erilaisia siunauksia

Julistuksessa huomautetaan, että Raamatussa ja kirkon elämässä siunaus on valtavan laaja käsite. (8.) Kun puhutaan tiukasti liturgisesta siunauksesta, niin siunauksen vastaanottajan tulisi elää moraalisesti oikein. Tämän vuoksi kirkko ei voi antaa liturgista siunausta avoliitossa elävälle parille tai samaa sukupuolta olevalle parille. Julistuksessa kuitenkin huomautetaan, että siunausta ei pidä kaventaa pelkästään liturgiseksi siunaukseksi eikä siunauksen vastaanottamisen edellytysten pidä olla samoja kuin sakramentin vastaanottamisen edellytykset. (12.)

Yleiset ja ihmisten rakastamat siunaukset, pastoraaliset eleet, ovat merkki Jumalan rakkaudesta, joka ei aseta liikaa rajoja ja ehtoja. Siunaukset ovat osoitus pastoraalisesta rakkaudesta. (12.) Juuri tässä mielessä paavi Franciscus huomauttaa, että emme saisi menettää “pastoraalista rakkautta”, eikä meistä pidä tulla “tuomareita, jotka vain kumoavat, kieltävät, ja sulkevat pois.” (12.) Paavi esittääkin, että meidän tulisi kehittää laajempi käsitys siunauksesta.

Pastoraalinen siunaus

Julistuksessa mainitaan, että on olemassa nousevaa ja laskevaa siunausta. Jumalan siunaus ja lahjat laskeutuvat ihmisten ylle. Ihmisten vastauksena ylistys ja siunaus nousevat taivaisiin. Raamatussa ihmiset siunaavat toinen toisiaan rakkauden osoituksena ja hyvän tahdon eleenä (14-17). Jeesus välitti Jumalan siunausta lapsille (Matt. 10:16) ja seuraajilleen (Luuk. 24:50-51). “Viimeinen kuva Jeesuksesta maan päällä on se, kun hän kohottaa kätensä siunaukseen.”

Julistuksessa todetaan näin: “rakkauden mysteerissä, Kristuksen kautta, Jumala kommunikoi hänen kirkolleen voiman siunata.” (19.) Tämä kirkon välittämä siunaus ilmaisee “Jumalan armollista syleilyä ja kirkon äiteyttä, joka kutsuu uskovaiset omaamaan samat tunteet, jotka Jumalalla on heidän veljiään ja sisariaan kohtaan.” (19.)

Julistuksessa korostetaan, että ihminen, joka pyytää kirkon siunausta, pyytää Jumalan apua, apua elää paremmin, ja hän luottaa Isään, joka voi auttaa häntä elämään paremmin. (21.) Tämä tulisikin nähdä pastoraalisena mahdollisuutena, eikä ongelmana. Siinä todetaan myös, että tällainen spontaani ja pastoraalinen siunaus on eri asia, kuin eukaristian vietto tai sakramentti. Näihin yksinkertaisiin ja kansanomaisiin siunauksen pyyntöihin ei pidä sekoittaa liturgisia piirteitä tai riittejä. (24.)

Julistuksessa lainataan paavi Franciscuksen opetusta, jonka mukaan Jumala välittää siunauksensa kaikille ehdoitta. Paavi korostaa, että Jumalalle me ihmiset olemme paljon tärkeämpiä kuin ne kaikki synnit, jotka voimme tehdä. (27.) Vaikka ihminen olisi syntisessä tilassa, mutta ylistää ja siunaa Jumalaa, hän tulee osalliseksi Jumalan siunauksesta. (29.)

Pastoraalinen harkinta ja viisaus, välttäen kaikenlaista vakavaa skandaalia ja hämmennystä uskovien joukossa, “voi ehdottaa, että vihitty palvelija osallistuu rukoukseen sellaisten ihmisten puolesta, jotka, siitä huolimatta, että he ovat parisuhteessa, jota ei voida verrata avioliittoon, toivovat kuitenkin voivansa jättää itsensä Herralle ja hänen armoonsa, pyytääkseen hänen apuaan, ja tullakseen johdatetuiksi hänen rakkautensa ja totuutensa suunnitelman suurempaan ymmärrykseen.” (30.)

Siunaus samaa sukupuolta olevien parien puolesta

Samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen ei pidä sekoittaa riittejä tai liturgisia elementtejä. Jos näin ei ole, niin siunaus on mahdollista toimittaa siten, että siinä kiitetään Jumalaa hänen lahjoistaan, ja toisaalta, pyydetään Jumalalta siunausta tälle suhteelle. Siunauksessa pari pyytää Jumalalta apua, eikä pyri legitimoimaan omaa suhdettaan tämän siunauksen kautta. Sen sijaan, he anovat, että Pyhän Hengen läsnäolo rikastuttaisi, eheyttäisi, ja korottaisi kaiken sen, mikä on totta, hyvää ja inhimillisesti arvokasta heidän elämässään ja heidän suhteessaan. (31.)

Julistuksessa korostetaan, että tämä on siunaus, jossa, vaikkakaan se ei kuulu mihinkään liturgiseen riittiin, yhdistää esirukouksen ja Jumalan avun anomisen heille, jotka nöyrästi kääntyvät hänen puoleensa. (33.) Siinä toistetaan moneen kertaan, että siunausta määräysten vastaisten parisuhteiden puolesta ei pidä samaistaa avioliiton solmimiseen tai liturgiseen riittiin. (39.) Jumala välittää armonsa useiden kanavien kautta, ei pelkästään liturgisten kanavien kautta. Spontaani, kansanomainen siunauksen ele voi välittää Jumalan armon ja siunauksen. (36-37.) Tällaisen siunauksen pappi voi antaa samaa sukupuolta olevalle parille esimerkiksi jonkun pyhäkön luona, pyhiinvaelluksella tai vaikka ystävien parissa. (40.)

Siunaus samaa sukupuolta olevien parien puolesta on ilmaus kirkon äidillisestä rakkaudesta. Tässä siunauksessa “ei pyritä legitimoimaan mitään, vaan avaamaan oma elämä Jumalalle, pyytämään häneltä apua elämään paremmin, ja turvautumaan Pyhään Henkeen, niin että voisimme elää entistä uskollisemmin evankeliumin arvojen mukaisesti.” (40.)

Kirkko on Jumalan rajattoman rakkauden sakramentti

Julistuksessa opetetaan, että vaikka ihmisen suhde Jumalaan olisi synnin varjostama, niin silti hän voi aina anoa Jumalalta siunausta. Niin kuin hukkuva Pietari huusi aallokon keskeltä, “Herra, pelasta minut!”, niin hänkin voi kurottaa kätensä Jumalaa kohti. Siinä lainataan paavi Franciscuksen sanoja, joiden mukaan “suurten inhimillisten rajoitusten keskellä pienikin askel saattaa olla Jumalalle otollisempi, kuin elämä, joka ulkopuolisesti näyttää olevan järjestyksessä, mutta joka kulkee päivästä päivään kohtaamatta suuria vaikeuksia.” (43.)

Julistuksen lopussa muistutetaan, että jokainen siunaus on mahdollisuus julistaa evankeliumia, kutsua ihmisiä tulemaan lähemmäs Kristuksen rakkautta. (44.) Kirkossa me kaikki olemme aina “pyhiinvaeltajia, aina kerjäläisiä, aina rakastettuja, ja kaikesta huolimatta, aina siunattuja.” (45.)