Paavin joulusaarna: Me emme palvo saavutusten jumalaa vaan inkarnaation Jumalaa

Juho Sankamo

Voimakkaat mittaavat voimiaan luottaakseen itseensä

Paavi Franciscus aloitti saarnansa viittaamalla jouluevankeliumin alkuun: “koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.” (Luuk. 2:1.) Paavi huomautti, että keisari halusi laskea valtakuntansa väkimäärän veroluetteloon. Jumala tulee mukaan laskuihin lähes huomaamatta. Keisari haluaa lukeutua historian suurmiesten joukkoon, historian Kuningas valitsee pienuuden tien. Paavi saarnasi, että valtaapitävät eivät huomaa häntä. Vain muutama paimen tulee häntä katsomaan.

Paavi viittasi myös kuningas Daavidiin, joka järjesti valtakunnassaan väestönlaskun (2. Sam. 24:1-9). Pyhä isä korosti, että Daavid laski kansan, koska hän “halusi tietää, kuinka voimakas hän on.” Daavidin epäterve itseluottamus nojasi hänen sotajoukkojensa voimaan. Paavi saarnasi, että koko valtakunnan veroluettelo kuvaa “perin inhimillistä juonta, joka kulkee halki historian. Tässä juonessa etsitään maallista valtaa ja voimaa, mainetta ja kunniaa, kaikki mitataan menestyksessä, tuloksissa, numeroissa ja kaavioissa. Saavutukset ovat maailman pakkomielle.” Jeesus, näin paavi julisti, “ei ole saavutusten jumala, vaan inkarnaation Jumala.”

Jeesus ei kukista epäoikeudenmukaisuutta vallan osoituksella, vaan rakkauden osoituksella. Jeesus laskeutuu, näin paavi korosti, “meidän elämämme kapeisiin rajoihin. Hän ei välttele meidän heikkouksiamme, vaan tekee niistä omiaan.”

Uskommeko inkarnaation Jumalaan tai saavutusten jumalaan?

Paavi kysyi kuulijoiltaan, uskommeko me inkarnaation Jumalaan tai saavutusten jumalaan. Paavi opetti, että Jumala ei pelasta meitä nappia painamalla, vaan tulemalla meitä lähelle, muuttamalla meitä sisältäpäin. Usein ihmiset kuitenkin uskovat maalliseen jumalaan, joka on “kaukainen, dominoiva, taipumaton ja voimakas jumaluus, joka auttaa hänen omiaan kukistamaan toiset.” Paavi korosti, että asianlaita ei kuitenkaan ole tällainen, nimittäin “Jumala syntyi kaikille, sinä aikana, kun koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.”

Seimen lapsessa meille paljastetaan Jumalan kasvot

Paavi opetti, että vaikka Jumala onkin meidän laskelmointimme ulottumattomissa, hän suostui siihen, että hänet laskettiin mukaan meidän laskuihimme. “Jumala kunnioittaa meitä niin paljon, että hän sallii sen, että me hylkäämme hänet. Hän ottaa pois synnin ottamalla sen itsensä päälle.” Tämä Jumala ei poista ongelmiamme, mutta hän antaa meille ongelmiamme suuremman toivon. Paavi saarnasi, että rajaton Jumala haluaa niin voimakkaasti tulla elämäämme, että hän omaksuu rajallisuutemme. “Mahtavuudessaan hän valitsee tulla pieneksi.” Paavi saarnasi, että “meidän tulee mietiskellä lasta”, seimeä, jossa hän makaa. Tuossa lapsessa Jumalan kasvot paljastetaan meille.

“Sinun vuoksesi minä tulin lihaksi”

Paavi Franciscus kehotti meitä iloitsemaan siitä, että Jumala on “tullut lihaksi” (Joh. 1:14). Liha kuvaa juuri ihmisen heikkoutta. Jumala omaksui meidän osamme täydellisesti tullessaan lihaksi. Paavi korosti, että Jumala teki tämän koska hän “välittää meistä, koska hän rakastaa meitä”. Paavi totesi näin: “Rakas veli, rakas sisko, Jumalalle, joka muutti historian kulun yhden veronlaskun aikana, sinä et ole numero vaan kasvo. Sinun nimesi on kirjoitettu hänen sydämeensä.”

Paavi huomautti, että meidän ei pidä jäädä omien heikkouksiemme, surujemme ja syntiemme vankilaan, vaan meidän tulee antaa Jeesuksen tehdä aloite. Hän sanoo sinulle: “Sinun tähtesi minä tulin lihaksi. Sinun tähtesi minä tulin aivan sinun kaltaiseksesi.” Paavi korosti, että Jumala, joka tuli pieneksi lapseksi, “ei etsi saavutuksiasi, vaan sinun avointa ja luottavaa sydäntäsi.” Paavi jatkoi, että hänessä sinä voit todella uudelleen löytää sen, kuka sinä olet: “Jumalan rakastama poika tai tytär.”

Ottakaamme oppia Mariasta, Joosefista, paimenista ja idän tietäjistä

Paavi Franciscus saarnasi, että veronlaskun aikana ihmisillä oli niin kiire, että vain harva oli todella Jeesuksen lähellä. Niinpä voimmekin ottaa oppia Marialta, Joosefilta, paimenilta ja idän tietäjilät. He tulivat Jeesus-vauvan luo. He kiinnittivät häneen katseensa. Heidän sydämensä oli kiinnittynyt häneen. “He eivät puhuneet, he palvoivat.”

Paavi korosti, että “inkarnatio omaksutaan palvonnalla.” Meidän tulee seisoa hänen edessä, joka on elämän leipä. Paavi saarnasi: “Löytäkäämme palvonta uudelleen, nimittäin palvonta ei ole ajanhukkaa, vaan siinä teemme meidän ajastamme Jumalan läsnäolon paikan.” Joulusaarnansa lopussa paavi Franciscus lainasi suurta tarinankertojaa, J. R. R. Tolkienia, joka kirjoitti pojalleen näin: “Asetan sinun eteesi sen yhden suuren asian, jota rakastaa täällä maan päällä: Siunatun sakramentin… Siinä sinä tulet löytämään romantiikkaa, kirkkautta, kunniaa, uskollisuutta, samoin kun oikean tien sinun kaikille rakkauksillesi täällä maan päällä.”

Paavi päätti saarnansa pyytämällä Herraa tekemään meistä Marian, Joosefin, paimenien ja idän tietäjien kaltaisia, jotka kokoontuivat sinun ympärillesi palvomaan sinua. “Kun sinä sovitat meidät entistä enemmän itseesi, me tulemme todistamaan maailmalle sinun kasvojesi kauneudesta.”