Hyvää kannatti odottaa: isä Raimo Goyarrola vihittiin piispaksi
Juho Sankamo
Piispan saamista on rukoiltu harvinaisen hartaasti
Pyhän messun aikana kardinaali Anders Arborelius OCD, Tukholman piispa, yhdessä arkkipiispa Julio Muratin ja emerituspiispa Teemu Sipon SCJ ja lukuisten muiden piispojen kanssa, vihki isä Raimo Goyarrolan piispaksi. Saarnassaan kardinaali Arborelius julisti, että sydämemme “luotiin, jotta Jumala rakastaisi sitä ja jotta kaikkine voiminemme vastaisimme tähän rakkauteen.” Tämä on kaikkien kristittyjen kutsumus, ja piispa auttaa meitä elämään todeksi tätä kutsumustamme. Kardinaali korosti, että piispan tulee auttaa meitä tulemaan kansaksi, joka “kaipaa saada tulla lähemmäs Jeesusta.”
Kardinaali Arborelius huomautti, että “harvoin ovat niin monet ihmiset palavasti rukoilleet saavansa piispan kuin täällä Suomessa näinä vuosina.” Kardinaali sanoi hänellä olleen kiusaus käyttää ruotsalaista sanontaa: “den som väntar på något gott väntar aldrig för länge” - se, joka odottaa jotakin hyvää, ei koskaan odota liian kauan.
Kutsu pyhyyteen koskee koko Jumalan pyhää kansaa
Saarnassaan kardinaali Arborelius huomautti, että Opus Dein jäsenenä piispa Raimo on hyvin valmistautunut piispalliseen tehtäväänsä johdattamaan kaikkia kristittyjä kohti pyhyyttä. Piispan tehtävänä on auttaa “koko Jumalan kansaa toteuttamaan lähetystehtäväänsä keskellä yhteiskuntaa.” Kardinaali Arborelius opetti, että kirkko tarvitsee piispaa, joka muistuttaa, johdattaa ja auttaa kristittyjä elämään heidän kutsumustaan todeksi. Hän korosti, että piispan “tehtävä on tunnistaa, kuinka Pyhä Henki toimii maallikoissa, ja auttaa heitä elämään todeksi kutsumustaan pyhyyteen.”
Saarnassaan kardinaali Arborelius huomautti, että jokainen kristitty on kutsuttu levittämään evankeliumin sanomaa, ja tuomaan pimeyteen valoa (vrt. 2. Kor. 4:6). Kardinaali korosti, että tämä on todella “katolinen kutsumus”. “Jeesus lähettää meidät kaikki tähän lähetystehtävään. Ilman lähetystehtävää ei ole kirkkoa.”
Piispan vihkimyksen jälkeen monissa puheenvuoroissa ja keskusteluissa tuli ilmi, kuinka piispa Raimo on auttanut ja johdattanut monia maallikoita löytämään oman kutsumuksensa yhteiskunnassa, kirkossa, työelämässä ja arjen keskellä. Messussa ja sen jälkeisissä juhlatilaisuuksissa oli todella paljon vieraita muista kirkkokunnista. Saarnassaan kardinaali Arborelius huomauttikin, että katolisen piispan tehtävä on hyvin ekumeeninen tehtävä ja kutsumus. Kardinaalin mukaan “Pohjoismaissa on hyvä ekumeeninen ilmapiiri.”
Messun jälkeen illalla pidetyssä juhlatilaisuudessa korostui monissa puheenvuoroissa, että Suomen katolinen yhteisö on nuorekas ja moni pani merkille, että lasten ääni soljui kirkossa muistuttaen kirkon elinvoimasta ja tulevaisuudesta.
Ilon öljyä mollivoittoiseen Pohjolaan
Saarnassaan kardinaali Arborelius välitti uudelle piispalle viestin Jesajalta (vrt. 61:1-3): “Pyhä Henki lähettää sinut tuomaan hyvää sanomaa köyhille, lohduttamaan niitä, joiden mieli on murtunut, antamaan ilon öljyä murheellisille.” Kardinaalin mielestä “tätä ilon öljyä tarvitaan erityisesti Pohjoismaissa tänä aikana.” Hän huomautti, että Pohjoismaissa vallitsee usein alakuloinen ilmapiiri - “tai jopa jonkinlainen kollektiivinen masennus ja sielun pimeä yö”.
Kardinaali toivoikin, että etelästä tuleva piispa Raimo toisi valoa Pohjolan pimeyteen. Hän saarnasi, että me “todella tarvitsemme tätä ilon öljyä. Me kaipaamme ylösnousemuksen sanomaa. Kaipaamme saada tuntea Jumalan kirkkauden, joka säteilee Kristuksen kasvoilta.”
Suurta iloa ja paljon toivoa - nyt meillä on piispa!
Juhlallisessa messussa, kun isä Raimo oli vihitty piispaksi, kirkkokansa antoi pariinkin otteeseen raikuvat ja spontaanit aplodit. Nämä aplodit viestivät sitä huojentavaa iloa, että kirkolla on viimeinkin piispa. Niin kuin kardinaali Arborelius totesi saarnassaan: Ilman piispaa “jotakin puuttuu. Joku puuttuu. Jumalan pyhä kansa tarvitsee paimenta, isää, opettajaa auttamaan heitä tiellä pyhyyteen. Vaikeina aikoina he tarvitsevat opasta ollakseen todella toivon, uskon ja rakkauden kansa.”
