Sök

Pyhän Jeesus-lapsen ja pyhien kasvojen Teresan syntymästä tulee 150 vuotta. Pyhän Jeesus-lapsen ja pyhien kasvojen Teresan syntymästä tulee 150 vuotta.  (AFP or licensors)

Paavi: Pyhä Jeesus-lapsen Teresa opettaa luottamaan Jumalan rakkauteen

Pyhän Jeesus-lapsen ja pyhien kasvojen Teresan syntymästä tulee 150 vuotta.

Juho Sankamo

Paavi Franciscus julkaisi sunnuntaina 15.10. apostolisen kehotuskirjeen C´est La Confiance, jossa hän käsitteli p. Teresan luottamusta Jeesuksen rakkauteen. P. Jeesus-lapsen Teresa sanoi näin: “Vain ja ainoastaan luottamus voi johtaa meidät Rakkauteen.”

Nuori nainen kirkon opettajaksi

P. Teresa syntyi Ranskassa, Alençonissa, vuonna 1873. Hänestä tuli karmeliittanunna hyvin nuorena, ja hän kuoli vain 24-vuotiaana. Jo varhain kirkossa alettiin arvostamaan hänen merkitystään. Paavi Pius XI julisti hänet pyhäksi, ja p. paavi Johannes Paavali II julisti hänet kirkon opettajaksi. P. Jeesus-lapsen Teresa on myös lähetystyön suojeluspyhimys. 

“Jeesus on minun ainut rakkauteni”

P. Teresan hengellisyyttä kuvaa hänen valtava rakkautensa Jeesukseen. Hänen huoneessaan oli kirjoitus, jossa sanotaan, että “Jeesus on minun ainut rakkauteni.” Oman missionsa Teresa saattoi määritellä näin: “Taivaassa tahdon tehdä samaa, mitä teen nyt maan päällä: rakastaa Jeesusta ja tehdä hänet rakastetuksi.” (9.) Teresa onkin sanonut, että hän tuli karmeliittaluostariin “pelastaakseen sieluja”. (9.)

Paavi Franciscus korostaa, että p. Teresalle evankeliointi ei tarkoittanut pakottamista tai käännyttämistä, proselytismiä, vaan sitä, että ihana evankeliumi kutsuu ja vetää ihmisiä luokseen. (10.) 

Pieni tie taivaaseen

Yksi p. Teresan tärkeimmistä näkemyksistä kirkolle on niin kutsuttu pieni tie. P. Teresa halusi mennä pienenä lapsena, pientä tietä pitkin, taivaaseen. Jeesus sanoi, että Isä paljastaa taivasten valtakunnan salaisuuden pienimmille (Matt. 11:25). Teresa kirjoittaa näin: “Minä voin, siitä huolimatta, että olen niin pieni, pyrkiä pyhyyteen. Minulle on mahdotonta kasvaa isoksi, ja niinpä minun pitää sietää itseäni tällaisena, kaikkien puutteitteni kanssa. Mutta haluan löytää tavan mennä taivaaseen pientä tietä pitkin, sellaista tietä pitkin, joka on tosi suora, tosi lyhyt, ja täysin uusi.” (15.) 

P. Teresa kuvasi tätä pientä tietä “hissiksi”, joka nostaa hänet taivaaseen, “sinun käsiisi, Oi Jeesus!” (16.) P. Teresa korosti aina Jumalan työtä ja armoa. Näin Teresa kirjoitti, että “minä en luota omiin ansioihini, sillä niitä ei ole yhtään, vaan minä luotan häneen, joka on hyvyys ja pyhyys. Yksin Jumala, sisällyttäen minun heikot yritykseni, nostaa minut luokseen ja tekee minut pyhimykseksi pukien minut loputtomiin ansioihin.” (17.)

Paavi Franciscus huomauttaa, että p. Teresan näkemys pyhityksestä ja pelastuksesta on perinteisen katolisen uskonopin mukainen. Katolisen opin mukaisesti luotamme Jumalan armoon ja ansioihin. Pyhimykset ymmärtävät, että heidän omat ansionsakin ovat vain puhdasta Jumalan armoa. Juuri tämän vuoksi meidän tulee laittaa toivomme ja luottamuksemme Jumalaan, eikä meihin itseemme. (18-20.)

Pyhän Teresan uskon yö

Teresan uskonvaellukseen kuului ilon lisäksi myös pimeitä ja vaikeita koettelemuksen aikoja. Hänen aikanaan elettiin modernin ateismin “kulta-aikaa”. Teresa kirjoittaa, että Jeesus antoi “synkimmän pimeyden” hyökätä hänen sieluunsa. (25.) Teresa kärsi aikansa ateismista ja epäuskosta, jonka hän joutui kohtaamaan.

Oman paikan löytäminen kirkossa

Huokaus, “Jeesus, minä rakastan sinua”, oli Teresalle luontevaa kuin hengittäminen. (34.) P. Teresa etsi ja pohti, mikä on hänen kutsumuksensa kirkossa. Hän luki apostoli Paavalin 1. kirjettä Korinttilaisille, lukuja 12 ja 13, joissa puhutaan kirkosta Kristuksen ruumiina ja rakkauden ylistyksestä. Teresa koki, että mikään noista kirkon kutsumuksista ei ollut hänelle tai sitten ne kaikki olivat hänelle. Hän luki rakkauden ylistyksen (1. Kor. 13) ja ymmärsi, että hänen kutsumuksenaan oli rakkaus, joka yhdistää kaikki kutsumukset. (39.)

Pyhä Jeesus-lapsen Teresa kirjoittaa näin omasta kutsumuksestaan: “Ymmärsin, että jos kirkko on erilaisista jäsenistä koostuva ruumis, kaikkein jaloin elin ei voi siitä puuttua; ymmärsin, että kirkolla on sydän ja että tämä sydän hehkuu rakkaudesta. Ymmärsin, että rakkaus yksin saa kirkon jäsenet toimimaan ja että, jos se joskus sammuisi, apostolit lakkaisivat julistamasta evankeliumia ja marttyyrit kieltäytyisivät vuodattamasta vertaan…. Ymmärsin, että rakkaus sisältää kaikki kutsumukset, että se on kaikki kaikessa, että se käsittää kaikki ajat ja paikat… sanalla sanoen, että se on ikuinen. Sitten, riemuni huumassa huudahdin: O Jeesus, rakkaani... kutsumukseni, viimein olen sen löytänyt... kutsumukseni on Rakkaus! Kyllä, olen löytänyt paikkani Kirkossa, ja se olet sinä, oi Jumalani, joka olet antanut minulle tämän paikan; Kirkon sydämessä, äitini, olen oleva Rakkaus. Näin olen kaikki, ja näin unelmani toteutuu.” (39.)

Paavi Franciscus korostaa, että tämä Kirkko ei ole voitokas kirkko vaan rakastava, nöyrä ja armahtava kirkko. Paavi huomauttaa, että p. Teresa ei koskaan asettanut itseään muiden yläpuolelle, vaan hän otti matalimman paikan Jumalan Pojan kanssa, joka tuli meidän tähtemme orjaksi, ja joka alensi itsensä aina kuolemaan ja ristiin asti (41, cf. Fil. 2:7-8).

Pyhä Jeesus-lapsen Teresa tekee hyvää maan päällä

Pyhä Teresa toivoi, että taivaassa hän saisi olla aktiivinen ja tehdä hyvää maan päällä. Hän halusi, myös taivaassa, tehdä töitä kirkon ja sielujen puolesta. (43.) Teresa kirjoitti taivastoiveestaan, että hän miettii kaikkia niitä hyviä asioita, joita hän haluaa tehdä kuolemansa jälkeen. (44.) Teresa uskoi, että Jumala, joka oli antanut hänelle tämän halun, tulisi myös täyttämään tuon halun. Teresa kirjoittaa, että se tulisi olemaan kuin “ruusujen suihku.” (44.)

Kirkonopettajana p. Teresa opettaa kirkkoa keskittymään olennaiseen

Paavi Franciscus kirjoittaa, että kirkonopettajana pyhä Jeesus-lapsen Teresa kehottaa Kirkkoa keskittymään olennaiseen, luottamaan Jumalan armoon ja Jeesukseen. Paavi kirjoittaa näin: 

“Kristillisen moraalin keskipiste on rakkaus, vastauksena Kolminaisuuden ehdottomalle rakkaudelle. Niinpä ‘rakkauden teot, jotka on suunnattu lähimmäistä kohtaan, ilmentävät täydellisimmin Hengen sisäistä armoa.’ Lopulta vain rakkaus merkitsee.” (48.)

 

17 oktober 2023, 08:53