Paavi Franciscuksen katekeesi: kiitollisuus elämänasenteena
Emil Anton – Vatikaani
Keskiviikkokatekeesissaan 30. joulukuuta paavi Franciscus jatkoi opetussarjaansa rukouksesta. Tällä kertaa aiheena oli kiitosrukous ja lähtökohtana Luukkaan evankeliumin 17. luvun kertomus kymmenestä parannetusta, joista vain yksi, samarialainen, palasi kiittämään Jeesusta. ”Tämä kertomus on koskettava”, paavi sanoi.
Franciscuksen mukaan kiitosrukous alkaa sen tunnustamisesta, että armo käy edellämme: joku ajatteli meitä, ennen kuin opimme ajattelemaankaan; joku rakasti meitä, ennen kuin opimme rakastamaan. ”Jos katsomme elämää näin, niin jokaista päiväämme motivoi ’kiitos’. Kuinka usein unohdammekaan sanoa ’kiitos’.”
Paavi jatkoi opetustaan kiinnittämällä huomiota siihen, että kaikkein tärkein sakramentti on myös nimeltään ”kiitos”, nimittäin eukaristia. ”Juuri sitä kreikan sana tarkoittaa: kiitosantoa”, paavi selitti. Kristityt ja kaikki uskovat kiittävät Jumalaa elämän lahjasta. Eläminen on sitä, että on saanut lahjan. Elämämme aikana moni ihminen on tehnyt meille hyvää, ja se on saanut aikaan kiitollisuutta. Myös ystävyys on suuri lahja, josta tulisi aina olla kiitollinen, paavi totesi.
Franciscuksen mukaan asian ydin on lopulta siinä, että tunnistaa tulleensa rakastetuksi. Kiitollisuus nousee kokemuksesta, että on rakastettu. Olemme rakkauden ihmisiä, kiitoksen ihmisiä.
Vaalikaamme siis iloa, paavi kehotti, Jeesuksen kohtaamisen iloa. Älkäämme unohtako kiittää, sillä niin maailmastakin tulee parempi paikka. Kiitollisuus levittää toivoa. Kuten Paavali sanoi: ”Iloitkaa aina ja rukoilkaa jatkuvasti. Kiittäkää kaikissa tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen vuoksi. Älkää sammuttako Henkeä” (1. Tess. 5:17–20).