Sök

Paavin viesti nuorille Maailman lähetyspäivää varten Paavin viesti nuorille Maailman lähetyspäivää varten  (AFP or licensors)

Paavin viesti nuorille Maailman lähetyspäivää varten

Paavi toivoo, että lokakuun synodi voisi innostaa lähetystehtävään.

”Rakkaat nuoret, lähetystyölle omistettu lokakuu, jolloin tänä vuonna on myös nuorisolle omistettu piispainsynodi, olkoon tilaisuus tehdä meistä yhä innokkaampia Jeesukselle ja hänen lähetystehtävälleen omistautuneita opetuslapsia aina maan ääriin saakka”, lausui paavi Franciscus viestissään nuorille Maailman lähetyspäivää varten toukokuussa 2018. Lokakuun piispainsynodin erityisaiheena ovat nuoret ja kutsumus. Ohessa paavin viesti kokonaisuudessaan:

Tuokaamme yhdessä nuorten kanssa evankeliumi kaikille

”Rakkaat nuoret, yhdessä teidän kanssanne haluan mietiskellä lähetystehtävää, jonka Jeesus on meille uskonut. Kääntyessäni puoleenne puhun myös kaikille kristityille, jotka elävät todeksi kirkossa elämänsä seikkailua Jumalan lapsina. Se, mikä minua innoittaa puhumaan kaikille, keskustellen kanssanne, on varmuus siitä, että kristinusko pysyy aina nuorena avautuessaan Kristuksen meille antamalle lähetystehtävälle. "Lähetystyö voimistaa uskoa" (kiertokirje Redemptoris missio, 2), kirjoitti pyhä Johannes Paavali II, paavi, joka suuresti rakasti nuoria ja omistautui erityisesti heille.

Piispainsynodi, jota vietämme Roomassa lokakuussa, lähetystyölle omistettuna kuukautena, tarjoaa meille tilaisuuden ymmärtää paremmin, uskon valossa, sen, mitä Herra Jeesus haluaa sanoa teille nuorille ja teidän kauttanne kristillisille yhteisöille.

Elämä on lähetystehtävä

Jokainen mies ja nainen on missio, ja sen vuoksi hän elää maan päällä. Se, että Kristus vetää meitä puoleensa ja että hän lähettää meidät, ovat kaksi liikettä, jotka sydämemme, erityisesti iältään nuorena, tuntevat sisäisinä rakkauden voimina, jotka lupaavat meille tulevaisuuden ja innoittavat elämäämme eteenpäin. Kukaan ei nuorten ihmisten lailla tunne, kuinka vahvasti elämä murtautuu meihin ja vetää meitä puoleensa. Eläminen iloiten todeksi vastuutaan maailmassa on suuri haaste. Tunnen hyvin nuorena olemisen valot ja varjot, ja jos ajattelen omaa nuoruuttani ja perhettäni, muistan vahvan toivon paremmasta tulevaisuudesta. Se, että emme ole tässä maailmassa omasta päätöksestämme, saa meidät käsittämään, että on aloite, joka edeltää meitä ja saa aikaan olemassaolomme. Jokainen meistä on kutsuttu mietiskelemään tätä todellisuutta: " Minä olen lähetystehtävä täällä maan päällä, siksi olen tässä maailmassa" (apostolinen kehotuskirje Evangelii gaudium, 273).

Julistamme teille Jeesusta Kristusta

Kirkko, julistaen sitä, minkä on lahjaksi saanut (vrt. Matt. 10:8; Ap.t. 3:6), voi jakaa teidän nuorten kanssa tien ja totuuden, jotka johtavat elämän merkitykseen täällä maan päällä. Jeesus Kristus, joka kuoli ja nousi kuolleista puolestamme, vetoaa vapauteemme ja haastaa meitä etsimään, löytämään ja julistamaan tätä todellista ja täyttä elämän merkitystä. Rakkaat nuoret, älkää pelätkö Kristusta ja hänen kirkkoaan! Niissä on aarre, joka täyttää elämän ilolla. Sen sanon teille kokemuksestani: uskon kautta olen löytänyt perustan unelmilleni ja voiman niiden toteuttamiseen. Olen nähnyt suuren kärsimyksen ja köyhyyden turmelevan monien veljien ja sisarten kasvot. Ja silti, niille, jotka ovat Jeesuksen kanssa, paha on haaste yhä suurempaan rakkauteen. Monet miehet ja naiset, monet nuoret ovat jalomielisesti antaneet itsensä, joskus aina marttyyrikuolemaan saakka, rakkaudesta evankeliumiin ja veljiä ja sisaria palvellen. Jeesuksen rististä opimme jumalallisen itsemme uhraamisen logiikan (vrt. 1. Kor. 1:17-25) ja evankeliumin julistamisen maailman elämän edestä (vrt. Joh. 3:16).Se, että Kristuksen rakkaus sytyttää meidät palavaan liekkiin, saa meidät kasvamaan ja valaisee ja lämmittää rakkaudellaan (vrt. 2. Kor. 5:14). Pyhien koulussa, jotka avaavat meille Jumalan laajan näköalan, kehotan teitä kysymään itseltänne joka tilanteessa: "Mitä Kristus minun sijassani tekisi?"

Uskon välittäminen maan ääriin saakka

Tekin, nuoret, olette kasteen kautta kirkon eläviä jäseniä, ja yhdessä meillä on lähetystehtävä tuoda evankeliumi kaikille. Te olette elämän kynnyksellä. Kirkon sakramenttien meille välittämässä uskon armossa kasvaminen liittää meidät lukemattomien sukupolvien todistukseen, jossa kokeneiden viisaudesta tulee todistus ja rohkaisu niille, joille tulevaisuus on vielä avoinna. Ja nuorten uusi into puolestaan on tuki ja toivo niille, jotka ovat lähellä matkansa päätä. Eri elämänvaiheiden yhteiselossa kirkon lähetystehtävä rakentaa sukupolvien välisiä siltoja, joissa usko Jumalaan ja lähimmäisenrakkaus ovat syvällisen yhteyden synnyttäjiä.

Tämä uskon välittäminen, kirkon lähetystehtävän sydän, tapahtuu siis rakkauden "tarttumuksen" kautta, jossa ilo ja innostus ilmaisevat uudelleen löydettyä elämän merkitystä ja täyteyttä. Uskon levittäminen "vetovoiman kautta" edellyttää avoimia, rakkauden avartamia sydämiä. Rakkaudelle ei voi asettaa rajoja: rakkaus on väkevä kuin kuolema (vrt. Laul. l. 8:6). Ja tuo laajeneminen synnyttää kohtaamista, todistusta, julistusta; se synnyttää rakkauden jakamista kaikkien niiden kanssa, jotka ovat etäällä uskosta, ovat välinpitämättömiä sitä kohtaan tai jopa sen vihollisia ja vastustajia. Inhimilliset, kulttuuriset ja uskonnolliset ympäristöt, jotka yhä ovat vieraita Jeesuksen evankeliumille ja kirkon sakramentaaliselle läsnäololle, ovat äärimmäisiä periferioita, "maan ääriä", joihin Jeesuksen pääsiäisestä lähtien hänen lähetysopetuslapsensa on lähetetty, varmoina siitä, että Herra on aina heidän kanssaan (vrt. Matt. 28:20; Ap.t. 1:8). Tästä koostuu se, mitä kutsumme missioksi ad gentes. Ihmiskunnan kurjin Kristusta tarvitseva periferia on välinpitämättömyys uskoa kohtaan tai jopa viha elämän jumalallista täyttymystä kohtaan. Kaikki aineellinen ja hengellinen köyhyys, kaikki veljien ja sisarten syrjintä on aina seurausta Jumalan ja hänen rakkautensa torjumisesta.

Maan ääret ovat teille, rakkaat nuoret, nykyään hyvin suhteellisia ja helposti "navigoitavissa". Digimaailma, sosiaaliset verkostot, jotka valtaavat meidät ja kulkevat kauttamme, haihduttavat rajat, poistavat etäisyydet, vähentävät eroja. Kaikki näyttää käsillä olevalta, lähellä olevalta ja välittömältä. Ja silti ilman oman elämämme lahjaa meillä saattaa olla tuhansia kontakteja, mutta emme koskaan ole todellisessa elämän yhteydessä. Lähetystyö aina maan ääriin saakka vaatii itsemme antamista siinä kutsumuksessa, jonka Jumala, joka asetti meidät tänne maan päälle, meille lahjoittaa (vrt. Luuk. 9:23-25). Rohkenen sanoa, että nuorelle, joka haluaa seurata Kristusta, kaikkein tärkeintä on etsiä ja noudattaa omaa kutsumustaan.

Rakkaudesta todistaminen

Kiitän kaikkia kirkollisia todellisuuksia, jotka mahdollistavat henkilökohtaisen kohtaamisenne kirkossaan elävän Kristuksen kanssa: seurakuntia, yhdistyksiä, liikkeitä, sääntökuntayhteisöjä ja monenlaisia lähetystyötä palvelevia yhteisöjä. Löytäkööt monet nuoret vapaaehtoisessa lähetystyössä tavan palvella "vähäisimpiä" (vrt. Matt. 25:40), edistäen ihmisen arvokkuutta ja todistaen rakastamisen ja kristittynä olemisen ilosta. Nämä kirkolliset kokemukset saavat aikaan sen, että koulutus ei ole vain valmistautumista ammatilliseen menestykseen, vaan kehittää ja vaalii Herran lahjaa, jotta voimme paremmin palvella toisia. Nämä kiitettävät ajallisen lähetystyön muodot ovat hedelmällinen alku ja, kutsumusten tunnistamisessa, ne voivat auttaa teitä lahjoittamaan koko elämänne lähetystyöhön.

Nuorista sydämistä syntyivät Paavilliset lähetysseurat tukemaan evankeliumin julistamista kaikille kansoille, vaikuttaen monien totuutta janoavien kansojen inhimilliseen ja kulttuuriseen kasvuun. Rukoukset ja aineellinen apu, jota anteliaasti annetaan ja jaetaan paavillisten lähetysseurojen kautta, auttavat Pyhää istuinta varmistamaan, että ne, joita autetaan, voivat puolestaan todistaa evankeliumista omassa ympäristössään. Kukaan ei ole niin köyhä, ettei voisi antaa sitä, mitä hänellä on, mutta ennen kaikkea sen, mitä hän on. Toistan kehotukseni nuorille chileläisille: "Älä koskaan ajattele, että sinulla ei ole mitään annettavaa tai että et tarvitse ketään. Monet ihmiset tarvitsevat sinua; ajattele sitä. Ajatelkoon jokainen teistä sydämessään: monet ihmiset tarvitsevat minua" (tapaaminen nuorten kanssa Maipun pyhäkössä 17. tammikuuta 2018).

Rakkaat nuoret, lähetystyölle omistettu lokakuu, jolloin tänä vuonna on myös nuorisolle omistettu piispainsynodi, olkoon tilaisuus tehdä meistä yhä innokkaampia Jeesukselle ja hänen lähetystehtävälleen omistautuneita opetuslapsia aina maan ääriin saakka. Pyydän Mariaa, apostolien kuningatarta, pyhää Francisco Xavieria, pyhää Jeesus-lapsen Teresaa ja autuasta Paolo Mannaa rukoilemaan meidän kaikkien puolesta ja kulkemaan aina rinnallamme.

Vatikaanissa 20. toukokuuta 2018, helluntain juhlapyhänä

Franciscus

10 oktober 2018, 17:52