Sunnuntaina 29.10. vietettiin Katolisen kirkon piispainsynodin 16. täysistunnon päätösmessua Vatikaanissa. Sunnuntaina 29.10. vietettiin Katolisen kirkon piispainsynodin 16. täysistunnon päätösmessua Vatikaanissa.  (Vatican Media)

Synodin päätösmessu: Kirkon tulee palvoa Jumalaa ja palvella lähimmäisiä

Sunnuntaina 29.10. vietettiin Katolisen kirkon piispainsynodin 16. täysistunnon päätösmessua Vatikaanissa.

Juho Sankamo

Paavi Franciscus saarnasi, että kirkon tulee palvoa Jumalaa, ja palvella lähimmäisiä. Paavi johdatti uskovia “unelmoimaan” kirkosta, joka on “kaikkien palvelija, meidän vähäisimpien veljiemme ja siskojemme palvelija.” 

Adoraatio - Kristuksen palvonta - on vastaus Jumalan rakkauteen

Saarnassaan paavi Franciscus käsitteli päivän evankeliumitekstiä, jossa Jeesus kertoo lainopettajalle, mikä on tärkein käsky. Jeesus sanoi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:36-40.) 

Paavi selitti, että kirkon toiminnassa kaiken lähtökohtana ja perustana on rakkaus. Paavi korosti, että meidän strategiamme, inhimilliset laskmointimme eivätkä tämän maailman tavat ole kaiken lähtökohtana, vaan tärkein asia on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen. Paavi Franciscus opetti, että tämä rakkaus kanavoituu kahteen verbiin: palvontaan ja palveluun. Adoraatio, Kristuksen palvonta, ja lähimmäisen palveleminen, ovat tapoja, joilla rakastamme Jumalaa. 

Pyhä isä korosti, että adoraatio on ensimmäinen vastauksemme Jumalan armolliseen ja hämmästyttävään rakkauteen. Paavi saarnasi, että kun me olemme adoraatiossa, me tiedostamme uskossa, että Jumala yksin on Herra, ja että meidän elämämme, kirkon pyhiinvaellus, ja historian perimmäinen lopputulema, kaikki tämä, riippuu Jumalan hellästi rakkaudesta. “Hän antaa merkityksen meidän elämällemme.”

Paavi huomautti, että kun me palvomme Jumalaa, me olemme vapaita. Epäjumalat johdattavat meidät orjien asemaan, mutta Jumala vapauttaa. Paavi korosti, viitaten Psalmiin 115:4, että epäjumalat ovat “ihmiskätten työtä.” Paavi saarnasi, että me emme saa omilla odotuksillamme “kontrolloida Jumalaa”, vaan hän on todella elävä Jumala. Jumalan teot “ovat aina ennalta arvaamattomia, ne ylittävät meidän ajattelumme, ja Jumalan teot, näin ollen, vaativat hämmästystä ja adoraatiota. Hämmästys on todella tärkeää!”

Paavi Franciscus toivoi, että “kirkko olisi adoraatiossa jokaisessa hiippakunnassa, jokaisessa seurakunnassa, ja jokaisessa yhteisössä.” Palvokaamme Herraa, paavi julisti. Tällä tavalla, paavi korosti, me käännymme Herran puoleen emmekä keskity itseemme. 

“Avoimien ovien kirkko on armon suojasatama”

Paavi Franciscus saarnasi, että meidät on kutsuttu “unelmoimaan” kirkosta, joka on kaikkien palvelija. Paavi lainasi p. Krysostomoksen sanoja: “Armollinen mies on suojasatama niille, jotka ovat puutteessa; ja satama ottaa vastaan kaikki jotka pakenevat haaksirikkoa, ja satama vapauttaa heidät vaaroista olivatpa he pahoja tai hyviä; olivatpa vaarassa olevat miehet millaisia tahansa, satama suo heille turvan. Myös te, kun te näette miehen kärsimässä taloudellisesta haaksirikosta, älkää istuko tuomitsemaan häntä, älkää vaatiko selityksiä, vaan lievittäkää hänen tuskaansa.” 

Saarnansa lopussa paavi totesi, että synodi on tältä erää päättynyt. Paavi huomautti, että olemme kuunnelleet toinen toisiamme, ja ennen kaikkea, olemme kuunnelleet Pyhää Henkeä. Paavi Franciscus visioi että “Herra tulee johdattamaan ja auttamaan meitä olemaan enemmän synodaalinen ja missionaarinen kirkko; kirkko, joka palvoo (adoraatio) Jumalaa ja palvelee meidän aikamme miehiä ja naisia, ja kulkee eteenpäin viedäkseen jokaiselle evankeliumin lohdullisen ilon.”

 

29 oktober 2023, 21:45