Emerituspaavi Benedictus XVI Emerituspaavi Benedictus XVI 

Benedictus XVI: Hyväksikäyttöskandaalien taustalla moraalin ja uskon kriisi

Emerituspaavi Benedictus XVI on julkaissut kirjoituksen kirkon hyväksikäyttökriisistä. Saksalaiseen ”Klerusblatt”-lehteen lähetetyssä tekstissä Benedictus keskittyy seksuaalisen vallankumouksen aikaansaamiin moraalikäsityksiin ja aikamme uskon kriisiin.

Emil Anton - Vatikaani

Pian 92 vuotta täyttävä emerituspaavi Benedictus XVI on julkaissut lähes 6000-sanaisen kirjoitelman kirkkoa ravistelleen hyväksikäyttöskandaalin syistä. Kolmeen osaan jaettu kirjoitus pureutuu kriisin taustoihin, sen kirkolliseen käsittelyyn ja tarvittaviin vastatoimenpiteisiin.

Moraalirelativismi vastaan marttyyrius

Benedictus XVI aloittaa analyysinsä vuoden 1968 seksuaalisesta vallankumouksesta, joka kamppailussaan seksuaalisen vapauden puolesta ei tunnustanut enää mitään sitovia normeja. Myös lapsen ja aikuisen välistä seksiä eli pedofiliaa alettiin pitää sallittuna.

Samaan aikaan katolinen moraaliteologia kärsi romahduksen. Luonnonlakiajattelusta pyrittiin siirtymään raamattuperusteiseen moraaliin, mutta siinä epäonnistuttiin ja päädyttiin pragmatismiin ja relativismiin, jossa ei tunnustettu absoluuttisesti pahojen tekojen olemassaoloa. Tätä näkemystä vastaan Johannes Paavali II julkaisi vuonna 1993 kiertokirjeensä Veritatis splendor. Omasta puolestaan Benedictus XVI muistuttaa, että marttyyrius on kristinuskossa perustavanlaatuinen kategoria.

”On olemassa arvoja, joita ei saa koskaan hylätä suuremman arvon puolesta ja jotka ovat fyysisen elämän säilymistäkin korkeampia. On olemassa marttyyrius. Jumala on suurempi arvo kuin fyysinen elämä. Elämä, joka ostettaisiin kieltämällä Jumala, perustuisi perimmäiseen valheeseen”, Benedictus argumentoi ja toteaa, että marttyyriuden vapaaehtoiseksi tekeminen osoittaa tietynlaisen moraaliteologian vaarantavan ”koko kristinuskon olemuksen”.

Pappisseminaarien ilmapiiri ja pedofilia

Kirjoituksensa toisessa osassa Benedictus XVI toteaa uuden moraali-ilmapiirin vaikuttaneen pappisseminaareihin, joissa syntyi muun muassa homoseksuaalisia klikkejä. Jotkut piispat suhtautuivat kirkon traditioon kielteisesti ja pyrkivät korvaamaan sen uudella katolisuudella.

Tässä yhteydessä Benedictus XVI huomauttaa: ”Ehkä on mainitsemisen arvoista, että minun kirjojani lukevia opiskelijoita pidettiin sopimattomina pappeuteen. Kirjojani piiloteltiin kuin huonoa kirjallisuutta konsanaan, ja niitä luettiin ikään kuin tiskin alla.”  

Benedictuksen mukaan pedofiliasta tuli Rooman tietoisuudessa akuutti ongelma 1980-luvun toisella puoliskolla. Tuolloin kanonisen lain soveltamisessa keskityttiin liiaksi syytettyjen oikeuksien takaamiseen, syytettyjen suojelemiseen.

Benedictuksen mukaan tarvitaan toista näkökulmaa: kyseessä on vakava rikos uskoa vastaan. Kardinaali Ratzingerin ja paavi Johannes Paavali II:n toimesta pappien pedofiliarikokset siirrettiinkin Uskonopin kongregaation käsiteltäviksi. Näin syylliset pystyttiin myös erottamaan pappisvirasta.

Miten tästä eteenpäin?

Emerituspaavin mukaan ratkaisuna kriisiin ei ole uusi kirkko, vaan uusi kuuliaisuus ja rakkaus Kristusta kohtaan: “Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö luoda uusi kirkko, jotta asiat alkaisivat toimia? Tätä on jo kokeiltu, ja se on jo epäonnistunut. Vain kuuliaisuus ja rakkaus Herraamme Jeesusta Kristusta kohtaan voi osoittaa tien.”

Benedictus XVI palaa Raamatussa ilmoitettuun uskoon, jonka ytimessä on Jumalan rakkaustarina meitä ja luomakuntaa kohtaan. Pahan valta nousee kyvyttömyydestämme rakastaa Jumalaa, ja se voitetaan oppimalla rakastamaan Jumalaa.

Jumala-uskon merkitys avautuu, kun ymmärretään, että jumalaton maailma on merkityksetön maailma. Siinä ei ole totuutta eikä hyvän ja pahan mittaria, on vain voimaa ja valtaa. ”Vain jos on olemassa Luoja-Jumala, joka on antanut asioille hengellisen tarkoituksen, voi ihmisen elämällä olla merkitystä,” emerituspaavi sanoo. Pedofilian leviämisessäkin on viime kädessä ollut kyse Jumalan sivuuttamisesta, Benedictus väittää.

Benedictus XVI:n mukaan aikamme moraalikriisien tulisi herättää meissä uusi halu elää Jumalasta ja Jumalalle. Hän kiinnittää huomiota siihen, että teologiassakin Jumala on usein vain taustalla. Ehtoollisesta on tullut monille vain seremonia, joka liittyy tiettyihin perhetapahtumiin. Kirkko nähdään pelkästään poliittisena toimijana. Ehtoollinen on kuitenkin Kristuksen ruumis ja kirkko on hänen pyhä kirkkonsa, vaikka siinä on myös syntiä ja pahuutta. Puolitotuuksia on vastustettava koko totuudella: kirkolla on myös nöyriä uskovia, todistajia, marttyyreita, joissa Jumala näyttäytyy meille.

Paavi Benedictus XVI päättää kirjeensä kiitokseen paavi Franciscukselle kaikesta siitä, mitä hän on tehnyt kirkastaakseen Jumalan valoa maailmassa meidän päivinämme.

12 april 2019, 10:45