Poika yllätti paavin: sai zucchetton

Emil Anton – Vatikaani  

Paavi Franciscuksen keskiviikkoaudienssi 20. lokakuuta 2021 alkoi yllättävästi, kun 10-vuotias kehitysvammainen poika nimeltä Paolo käveli spontaanisti paavin luokse ja pyysi hänen valkoista zucchetto-hattuaan. Paavin vierellä istunut monsignor Leonardo Sapienza antoi paikkansa pojalle, ja yleisö puhkesi aplodeihin, joihin Paolo yhtyi. Paolon leikittyä ja juteltua vielä hetken paavi Franciscuksen kanssa hänelle toimitettiin lopulta myös paavillinen zucchetto.    

”Aiheenamme on uskon vapaus, kun kuuntelemme kirjettä Galatalaisille. Mutta mieleeni tuli se, mitä Jeesus sanoi lasten spontaaniudesta ja vapaudesta, kun tämä poika uskalsi lähestyä minua ja käyttäytyä kuin olisi kotonaan”, paavi sanoi. ”Jos ette tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan”, Franciscus muistutti Jeesuksen opettaneen. ”Kiitän tätä poikaa oppitunnista, jonka hän antoi meille kaikille. Auttakoon Herra häntä hänen rajoittuneisuudessaan ja kasvussaan, hänen antamansa todistus tuli sydämestä.”  

Mitä on kristillinen vapaus? 

Paavi Franciscus piti yleisvastaanottonsa Paavali VI-salissa ja käsitteli jo 12. kertaa Galatalaiskirjettä. ”Paavali johdattaa meidät Galatalaiskirjeellään hitaasti, vähä vähältä uskon suureen uutuuteen”, paavi sanoi. Uudestisyntyneinä kasteessa ”olemme siirtyneet sääntöjen määrittelemästä uskonnollisuudesta elävään uskoon, jonka keskiössä on yhteys Jumalaan ja veljiin”, paavi sanoi. Olemme siirtyneet pelon ja synnin orjuudesta Jumalan lasten vapauteen. 

Mitä Paavali tarkoittaa vapaudella? Se ei ole ”yllykettä lihalle” (vrt. Gal. 5:13) eli vaistojen, halujen ja itsekkäiden impulssien mukaan elämistä, vaan toisten palvelemista rakkaudessa. Se on toisia varten elämistä. Tämä on evankeliumin paradoksi: olemme vapaita, kun palvelemme, emme silloin, kun teemme sitä, mitä huvittaa. Saamme elämän, kun kadotamme sen. ”Tämä on puhdasta evankeliumia”, paavi sanoi. 

Väärä ja oikea vapaus 

Kuinka tämä paradoksi on selitettävissä? Egoistinen vapaus ei ole hedelmällinen, koska se on sulkeutunut itseensä. Todellinen vapaus löytyy rakkaudesta, ei tv-sarjojen rakkaudesta vaan Kristuksen rakkaudesta: tämä on todella vapaata ja vapauttavaa rakkautta. Se on rakkautta, joka pesee opetuslasten jalat. Tämän esimerkin Jeesus jätti meille (Joh. 13:15). Paavalille vapaus ei siis ole sen tekemistä, mikä huvittaa. Tällainen vapaus jättää sisimpämme tyhjäksi.  

Yksi modernin ajan yleinen käsitys on, että ”minun vapauteni loppuu siihen, mistä sinun vapautesi alkaa”, mutta paavin mukaan ”tästä puuttuu suhde”, se on ”individualistinen visio”. Franciscuksen mukaan on löydettävä uudelleen vapauden yhteisöllinen ulottuvuus: koronapandemia on opettanut meille, että tarvitsemme toinen toisiamme. ”Mutta sen tietäminen ei riitä, vaan se pitää valita konkreettisesti joka päivä”, paavi sanoi. ”Luulemme, että muut ovat uhkia vapaudellemme, mutta itse asiassa he antavat mahdollisuuden sen toteuttamiseen. Vapautemme syntyy Jumalan rakkaudesta ja kasvaa lähimmäisenrakkaudessa.”