Paavin katekeesi: Vaikeudet rukouksessa

Emil Anton – Vatikaani 

Paavi Franciscus piti jälleen keskiviikkona yleisvastaanottonsa Vatikaanin San Damason aukiolla, Apostolisen palatsin sisäpihalla. Läsnä oli rajoitettu määrä uskovia.  

Katekeesisarja rukouksesta jatkui. Vuorossa oli jo sarjan 34. osa. Aiheena olivat tällä kertaa erilaiset rukouselämässä kohdattavat vaikeudet. Tämä vastasi Katolisen kirkon katekismuksen kohtia 2729–2733. Katolisen kirkon katekismusta voi lukea suomeksi netissä ilmaiseksi täällä.  

Ensimmäinen vaikeus rukouselämässä on keskittymisen puute: ”sydämesi on tässä, mutta mielesi on tuolla”. Paavi totesi, että urheilijatkin tietävät, kuinka tärkeää keskittymiskyky on: pelkkä fyysinen treeni ei riitä kilpailujen voittamiseen. Keskittymisen puute ei ole synti, mutta sitä vastaan on silti taisteltava.  

Aivan toisenlainen vaikeus rukouksessa on kuivuus. On aikoja, jolloin rukous on helppoa, mutta välillä se on raskasta, on ”harmaita päiviä … ja niitä on elämässä niin paljon!” Vaarana on kuitenkin ”harmaa sydän”. Sydämen tulee olla avoin, jotta Herra voi astua siihen.  

Oma asiansa on kyllästyminen, joka on Katekismuksen mukaan ”eräänlaista masennusta, jonka syynä on askeesin laiminlyöminen, valvomisen heikkeneminen ja sydämen välinpitämättömyys”. Paavi korosti, että vaikeinakin aikoina on pysyttävä rukouksessa. Hän siteerasi erästä mummoa: ”Jumalalle suuttuminenkin on rukousta”.  

”Välillä on hyvä suuttuakin vähän, sillä se herättää lapsellisen isäsuhteen, jollainen meillä tulisi Jumalan kanssa olla.” Jumala ottaa vastaan isän rakkaudella karvaammatkin ilmaisumme uskon ja rukouksen ilmentyminä, Franciscus sanoi.