Paavin katekeesi: ”Kuinka rukoilen? Kuin papukaija, vai sydämestäni?”

Emil Anton – Vatikaani  

”Kirkko on suuri rukouksen koulu. Monet meistä oppivat ensimmäiset rukoukset vanhempien tai isovanhempien sylissä.” Näin paavi Franciscus aloitti viime keskiviikon katekeesinsa, jonka aiheena oli ”Kirkko, rukouksen opettaja”. 

Paavi jatkoi: ”Seurakunnan ja jokaisen kristillisen yhteisön elämää leimaavat liturgiset ja yhteisölliset rukoushetket. Tulemme tietoisiksi siitä, että lapsena saamamme yksinkertainen lahja on osa suurta ja rikasta perintöä ja että rukouksen kokemusta kannattaa syventää jatkuvasti.”  

Uskonelämä kasvaa paavin mukaan kriiseistä huolimatta. ”Itse asiassa ilman kriisin hetkiä ei ole kasvua, sillä kriisit kasvattavat.” Joidenkin elämänkokemusten jälkeen huomaamme, ettemme olisi selvinneet ilman uskoa ja että ”rukous oli voimamme – ei vain henkilökohtainen rukous vaan myös veljiemme ja sisariemme rukous”.  

Tästä syystä kirkossa on kehittynyt yhteisöjä ja ryhmiä, jotka ovat omistautuneet rukoukselle. On luostareita, ”hengellisyyttä säteileviä yhteisöllisen rukouksen keskuksia”, pieniä keitaita. Euroopan sivilisaation kehityksessä luostarit ovat näytelleet olennaista osaa. ”Rukous ja työnteko pyörittävät maailmaa. Ne ovat moottori!” 

Kirkossa kaikki alkaa rukouksesta ja kasvaa rukouksen ansiosta, paavi sanoi. Kun kirkon vihollinen, paholainen, haluaa hyökätä kirkkoa vastaan, hän tekee sen sulkemalla kirkon elämänlähteet, estämällä rukouksen. Tämä näkyy paavin mukaan ryhmissä ja järjestöissä, jotka haluavat uudistaa kirkkoa keskustelemalla ja median välityksellä, mutta ilman rukousta. 

Pyhimysten voima sen sijaan on rukous. Jeesus kysyy Luukkaan evankeliumissa, löytääkö Ihmisen Poika tullessaan uskoa maan päältä (Luuk. 18:8). Löytääkö hän uskoa vaiko ainoastaan järjestöjä ja ryhmiä, jotka tekevät kaikenlaista? ”Meidän kristittyjen on kysyttävä itseltämme: Rukoilenko? Rukoilemmeko? Kuinka rukoilen? Kuin papukaija, vai sydämestäni?” 

”Tämä on kirkon olennainen tehtävä: rukoilla ja opettaa rukoilemaan.” Ilman uskoa kaikki romahtaa, ja ilman rukousta usko sammuu, paavi sanoi. Usko ja rukous kuuluvat yhteen, vaihtoehtoa ei ole. Siksi kirkko on ”uskon ja rukouksen koulu”.