Paavin katekeesi: kestävyys rukouksessa

Emil Anton – Vatikaani  

Paavi Franciscus jatkoi videoidussa keskiviikkoaudienssissaan opetusta rukouksesta. Hän aloitti puolustamalla katekeesisarjaansa: ”Joku sanoi minulle: ’Puhutte liikaa rukouksesta, se ei ole tarpeellista.’” Kyllä se on tarpeellista, paavi vastasi. Rukous on kuin elämämme happi, ja sen avulla jaksamme mennä elämässämme eteenpäin. ”Siksi puhun niin paljon rukouksesta.”  

Tällä kertaa paavi puhui kestävyydestä rukouksessa. Tämä on Jeesuksen antama esimerkki: jatkuva dialogi Isän kanssa hiljaisuudessa. Jeesus kehotti myös opetuslapsiaan rukoilemaan lakkaamatta, väsymättä. Tämä tulee ilmi erityisesti Luukkaan evankeliumin vertauksissa. Jumalan kanssa saa myös ”väitellä”. 

Rukous kulkee käsi kädessä uskon kanssa, paavi opetti. Välillä usko voi vaikuttaa illuusiolta. Elämässämme on pimeitä hetkiä. Mutta rukouksen harjoittaminen tarkoittaa myös tämän hyväksymistä. ”Isä, menen rukoilemaan, vaikken tunne mitään…” Monet pyhimykset ovat kokeneet tämän ”uskon yön ja Jumalan hiljaisuuden – kun kolkutamme ja Jumala ei vastaa – ja nämä pyhimykset ovat kestäneet.”  

Rukouksessa emme ole koskaan yksin. Jeesus ottaa meidät sisään omaan rukoukseensa – tämä on Pyhän Hengen työ. Paavi muistutti Psalmin 91 sanoista: ”Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.” (Ps. 91:4-6)