Paavi Franciscus Bulgariassa ja Pohjois-Makedoniassa

Emil Anton – Vatikaani

Paavi Franciscus on päättänyt kolmipäiväisen vierailunsa Bulgariaan ja Pohjois-Makedoniaan. Paavi kulki näissä maissa slaavien apostolien Kyrilloksen ja Methodioksen, edeltäjiensä Johannes XXIII:n ja Johannes Paavali II:n sekä Äiti Teresan jalanjälkiä seuraten.

Avoimuus siirtolaisille

Yksi Bulgarian-matkan suurista teemoista oli Franciscukselle läheinen kysymys siirtolaisista ja pakolaisista. Bulgariassa tämä on haaste, sillä Turkin-rajansa piikkiaidalla sulkenutta maata johtaa keskustaoikeistolainen hallitus, johon kuuluu kolme maahanmuuttovastaista puoluetta. Toisaalta viime vuosikymmeninä yli kaksi miljoonaa bulgarialaista on muuttanut maastaan muualle paremman työn ja elintason perässä. Bulgariassa on Euroopan alhaisin minimipalkka, ja Pohjois-Bulgaria on Euroopan köyhintä aluetta.

Saavuttuaan Sofiaan sunnuntaiaamuna paavi tapasi Bulgarian pääministeriä ja presidenttiä. Tervetuloseremonioiden ja muodollisuuksien jälkeen paavi piti ensimmäisen puheensa, joka oli osoitettu Bulgarian vallanpitäjille ja yhteiskunnalle. Hän aloitti viittaamalla Bulgariaan Itä- ja Etelä-Euroopan välisenä siltana, jolla on pitkät kristilliset juuret.

Erityisesti paavi siunasi yli tuhat vuotta sitten vaikuttaneiden, Bulgariassa suuresti kunnioitettujen pyhien Kyrilloksen ja Methodioksen muistoa. Franciscus kutsui näitä slaavien apostoleita ”kirkkojen, valtioiden ja kansojen välisen harmonian, hedelmällisen dialogin ja veljellisen kohtaamisen innoittajiksi”.

Franciscus viittasi myös Angelo Giuseppe Roncallin (myöh. paavi Johannes XXIII) kymmenvuotiseen työhön Bulgariassa apostolisena delegaattina. Paavi siteerasi Roncallin kuuluisaa toteamaa siitä, että hänen kotinsa olisi aina avoin bulgarialaiselle veljelle kirkkokunnasta riippumatta. Sitaatti viittaa bulgarialaiseen jouluperinteeseen, jonka mukaan ikkunaan sytytetään kynttilä sen merkiksi, että kuka tahansa ovelle kolkuttava saa tulla sisään.

Tässä hengessä paavi Franciscus suuntasi kunnioittavan kehotuksen sanansa Bulgarian presidentille ja kansalle: ”Te, jotka tunnette siirtolaisuuden draaman, sallinette minun ehdottaa, ettette sulkisi silmiänne, sydäntänne ja käsiänne [--] niiltä, jotka kolkuttavat oveenne.”

Tapaaminen patriarkka Neofitin kanssa

Bulgarian-matkan toinen suuri teema ja haaste oli ekumenia. Bulgarian ortodoksinen kirkko, joka on maan kirkkokunnista ylivoimaisesti suurin, ei suostunut yhteenkään yhteiseen rukoushetkeen paavin kanssa. Paavi Franciscus sai kuitenkin tavata patriarkka Neofitin ja pyhän synodin.

Katolilaisia on Bulgarian seitsenmiljoonaisesta väestöstä vain puoli prosenttia. Katolisessa messussa Bulgariassa jopa puolet kirkkokansasta saattaa olla ortodokseja, sillä katoliset messut pidetään bulgariaksi, kun taas ortodoksikirkko käyttää liturgisena kielenä edelleen kirkkoslaavia. Vaikka katolilaisten ja ortodoksien välit ovat kansan keskuudessa pääosin hyvät, papiston ja piispojen tasolla esiintyy jännitteitä.

Puheessaan patriarkka Neofitille ja pyhälle synodille paavi Franciscus viittasi viime vuosisadan vainoissa kuolleisiin bulgarialaisiin marttyyreihin. ”Veren ekumenia!”

Paavi mainitsi myös Johannes Paavali II:n ja patriarkka Maksimin kohtaamisen vuonna 2002 sekä sen, että Bulgarian ortodoksinen kirkko lähetti tarkkailijoita Vatikaanin 2. kirkolliskokoukseen, minkä jälkeen bulgarialainen delegaatio on vieraillut paavin luona joka vuosi viimeisen 50 vuoden ajan.

Paavi totesi iloitsevansa yhteistyöstä Bulgarian ortodoksien ja katolilaisten välillä ”erityisesti kulttuurin alalla” ja toivoi tämän ajallaan ”vaikuttavan positiivisesti muihinkin dialogimme ulottuvuuksiin”. Erityisesti paavi korosti kutsua palvella kaikkein köyhimpiä: tätä on ”köyhän ekumenia”. Pyhien Kyrilloksen ja Methodioksen esimerkkiin vedoten Franciscus vetosi vielä ”lähetyksen ekumenian” puolesta:

”Kulttuuriltaan bysanttilaiset Kyrillos ja Methodios olivat rohkeita kääntäessään Raamatun slaaveille ymmärrettävälle kielelle [--]. Heidän rohkea apostolaattinsa on yhä meille evankelioinnin esimerkki. [--] Kuinka tärkeää onkaan, että autamme toisiamme – kunnioittaen toistemme traditioita ja erilaisuuksia – löytämään keinoja välittää uskoa kielellä ja tavoilla, jotka auttavat nuoria kokemaan iloa Jumalasta, joka rakastaa ja kutsuu heitä! Muuten heillä on kiusaus seurata kulutusyhteiskunnan petollisia houkutuksia.”

Rakovskin katolilaiset ja rauhanrukoustapahtuma

Sunnuntai-iltapäivällä paavi Franciscus piti Regina Coeli -rukouksen Aleksanteri Nevskin aukiolla ja messun Aleksanteri I:n aukiolla Sofiassa. Bulgarian katolisen yhteisön päätapaaminen oli kuitenkin maanantaina Rakovskissa, jossa on maan suurin katolinen väestö. Pyhän sydämen kirkossa vietetyssä messussa paavi Franciscus antoi ensikommuunion 242 bulgarialaislapselle, jotka olivat tulleet paikalle joka puolelta maata.

Saarnassaan paavi Franciscus korosti lapsille kristityn ”henkilöllisyystodistusta”: ”Jumala on Isämme, Jeesus on Veljemme, kirkko on perheemme, olemme veljiä ja sisaria, ja lakimme on rakkaus.” Bulgarialaisen tulkin välityksellä paavi kävi lasten kanssa spontaanin dialogin, jossa hän pyysi lapsia toistamaan nämä ”henkilöllisyystodistuksen” osat perässään. Lapset eivät menneet lankaan, kun paavi jekkuna käski heidän sanoa ”olemme vihollisia”. Tämä muutettiin yhdessä ”ystäviksi”, ja messu pääsi huipentumaan ehtoollisen viettoon, jonka paavi muistutti olevan lasten ”ensimmäinen, ei viimeinen ehtoollinen”.

Myöhemmin iltapäivällä paavi Franciscus tapasi Bulgarian katolista yhteisöä Rakovskin arkkienkeli Mikaelin kirkossa, missä hän kuunteli todistuspuheenvuoroja, vastaanotti lahjoja ja piti puheen. Paavi viittasi myös aamuiseen yksityiseen vierailuunsa pakolaisten vastaanottokeskuksessa ja kehui paikallisten Caritaksen työntekijöiden työtä. Vastaanottokeskuksessa paavi kohtasi pääasiassa irakilaisia ja syyrialaisia lapsia.

Maanantai-illaksi paavi palasi Sofiaan, missä järjestettiin uskontojenvälinen rukoushetki rauhan puolesta. Tapahtuma pidettiin ulkona tuulisessa ja sateisessa säässä, mutta sen tunnelma oli iloisen musiikin sävyttämä. Tilaisuuteen osallistui edustajia kuudesta uskonryhmästä: katolisia, ortodokseja, armenialaisortodokseja, luterilaisia, muslimeja ja juutalaisia.

Pohjois-Makedonia ja Äiti Teresan esimerkki

Tiistaiaamuna paavi Franciscus saapui Skopjeen, Pohjois-Makedonian (ent. Makedonia) pääkaupunkiin. Tässä kaupungissa syntyi vuonna 1910 Anjezë Gonxhe Bojaxhiu, jonka maailma tuntee Kalkutan pyhänä Äiti Teresana. Tervetuliaisseremonioiden ja virallisen puheensa jälkeen paavi Franciscus vieraili Äiti Teresan muistoksi pystytetyssä talossa, jonka alakerrassa on museo ja yläkerrassa kappeli. Rukoushetkessä ja siunauksessa oli läsnä uskonnollisia johtajia, minkä jälkeen paavi tapasi Äiti Teresan hengessä paikallisia köyhiä.

Ulkoilmamessun ja lounaan jälkeen paavi Franciscus tapasi ekumeenisessa ja uskontojenvälisessä tilaisuudessa Pohjois-Makedonian nuorisoa. Ulkona järjestetyssä, musiikki- ja tanssiesitysten sävyttämässä iloisessa tapahtumassa paavi kuunteli eri uskontokuntien nuorten todistuksia ja kysymyksiä ja vastasi niihin. Hän kehotti nuoria unelmoimaan suuria, sillä jos nuori ei unelmoi, ”tyhjiö täyttyy valituksilla ja toivottomuudentunteella”.

”Jokainen teistä on kutsuttu Äiti Teresan tavoin tekemään työtä käsillänne, ottamaan elämä vakavasti ja tekemään sillä jotain kaunista”, paavi sanoi.

Franciscuksen viimeinen tapaaminen oli Pohjois-Makedonian pienen katolisen yhteisön edustajien, erityisesti sääntökuntalaisten ja heidän perheidensä kanssa Skopjen katedraalissa. Maan kaksimiljoonaisesta väestöstä vain prosentti kuuluu katoliseen kirkkoon, mutta täällä kirkko ”hengittää molemmilla keuhkoilla” eli latinalaisen ja bysanttilaisen riituksen voimin.

Paavi kuunteli todistuspuheenvuoroja ja kysymyksiä, joista yksi koski pohjoismakedonialaisten katolilaisten vähälukuisuutta ja mahdollista ”alemmuuskompleksia”.  Franciscus rohkaisi kuulijoitaan taas Äiti Teresan esimerkillä, joka kertoo siitä, kuinka yksikin Jumalalle antautuva ihminen voi vaikuttaa vaikka koko kirkkoon ja maailmaan. Franciscuksen mukaan köyhät muistuttavat meitä siitä, keitä todella olemme: ”Jumalan armoa tarvitsevien kerjäläisten kirkko”.